Olen onnellinen. Ja samaan aikaan kuitenkin niin mielettömän uupunut. Päänsärky ei ole enää viikkoihin ollut vain satunnainen vierailija, sitä minä en kyllä toisaalta ihmettele lainkaan. Joka toinen aamu menen nukkumaan kello kuudelta, joka toinen aamu herään kello kuudelta. Elän kaakaolla ja musiikilla. Miljoona rautaa tulessa, ihanat ihmiset ympärilläni, bussikortti (josta ei ole mitään hyötyä iltaisin, sillä en koskaan ole valmis lähtemään viimeisen bussin mukana), Kerubiin jonottaminen kaatosateessa, portfolion vääntämistä viimeiseen sekuntiin asti, soittolistojen luominen, astiakokoelman kasvattaminen, neulomisesta innostuminen, opiskelijahintainen kalja hetkellisen päähänpiston seurauksena, kolmen euron suolakivituikkuasiasysteemi, opetusharjoittelua, silmäpusseja, tulevan festarikesän suunnittelua. Viikot ilman sinua ovat pitkiä, mutta minä selviän niistä hymyillen.
Hei varovasti nyt tää hetki on hauras
Yksikin tuulenpuuska ja menetät sen
Varovasti nyt tää hetki on hauras
Varovasti nyt tai sä menetät sen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti