I've forgotten how it felt before the world fell at our feet

On ollut useampi huono päivä putkeen. Syksyinen viima syvällä selkärangassani, se tekee minusta etäisen ja ärtyneen. 

Ensimmäinen tenttini korkeakouluopiskelijana oli säälittävä esitys. Kuulunko minä tänne? Kuulunko minä minnekään? 

Matka yliopistolle taittui kylmässä, tuulessa ja sateessa. Annoin itselleni luvan bussikortin ostamiseen. Viisikymmentäkaksi.

Paljon on myös hyvää. Sitä ei sovi unohtaa koskaan.