Minulla on aika ajoin tapana muuttua ikiliikkujaksi; Tänään jalkojeni alle kertyi matkaa kymmenen kilometriä. Kävelin pastellisten pilvien alla ja vastustin halua käydä makuulle illan jo viilentämälle nurmelle. Valaistua siltaa pitkin joen pientareelle ja siitä rakennustyömaan halki kohti rautatieasemaa. Raiteet tyhjillään ja infotaulut tiedottomina tulevista matkoista. Eteenpäin rautatiesillalle, jossa sydän pakahtui rakkaudesta kotikaupunkia kohtaan. Peilityynen joen pinta heijasti taivaan hattarapilvet ja kauempana näkyi kohdevalon loisteessa vanhan tyttökoulun jylhä julkisivu. Minä rakastan tätä kaupunkia ja tulen aina rakastamaan. Sillan kaiteessa roikkuvat lukot kävin läpi yksi kerrallaan ja mietin Pielisen pohjalta löytyvää avainten valtamerta. Lopulta vielä läpi vanhan kouluni, josta on enää jäljellä tyhjä hiekkakenttä ja minun mieleeni talletetut rakkaat muistot. Haikein mielin taitan matkani viimeisen kilometrin ja saavun kotiovelle, jonka takana minua jo odotetaan.
tiistai 4. elokuuta 2015
CLIMB OUT TO WHERE YOU SEE THE CURL OF THE WORLD
Istun hieman epämukavalla tuolilla - joka on ollut talouteni ainoa tuoli jo reilut kaksi kuukautta - ja syön mummin tekemää nakkikeittoa. Puhtaita aterimia ei tästä huushollista löydy, joten kaivoin yksinäisen lusikan tiskivuoren alta ja huuhtelin sen juoksevan veden alla. Tiskiharjaan tarttuminen on haastavaa kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa muiden asioiden parissa.
Minulla on aika ajoin tapana muuttua ikiliikkujaksi; Tänään jalkojeni alle kertyi matkaa kymmenen kilometriä. Kävelin pastellisten pilvien alla ja vastustin halua käydä makuulle illan jo viilentämälle nurmelle. Valaistua siltaa pitkin joen pientareelle ja siitä rakennustyömaan halki kohti rautatieasemaa. Raiteet tyhjillään ja infotaulut tiedottomina tulevista matkoista. Eteenpäin rautatiesillalle, jossa sydän pakahtui rakkaudesta kotikaupunkia kohtaan. Peilityynen joen pinta heijasti taivaan hattarapilvet ja kauempana näkyi kohdevalon loisteessa vanhan tyttökoulun jylhä julkisivu. Minä rakastan tätä kaupunkia ja tulen aina rakastamaan. Sillan kaiteessa roikkuvat lukot kävin läpi yksi kerrallaan ja mietin Pielisen pohjalta löytyvää avainten valtamerta. Lopulta vielä läpi vanhan kouluni, josta on enää jäljellä tyhjä hiekkakenttä ja minun mieleeni talletetut rakkaat muistot. Haikein mielin taitan matkani viimeisen kilometrin ja saavun kotiovelle, jonka takana minua jo odotetaan.
Minulla on aika ajoin tapana muuttua ikiliikkujaksi; Tänään jalkojeni alle kertyi matkaa kymmenen kilometriä. Kävelin pastellisten pilvien alla ja vastustin halua käydä makuulle illan jo viilentämälle nurmelle. Valaistua siltaa pitkin joen pientareelle ja siitä rakennustyömaan halki kohti rautatieasemaa. Raiteet tyhjillään ja infotaulut tiedottomina tulevista matkoista. Eteenpäin rautatiesillalle, jossa sydän pakahtui rakkaudesta kotikaupunkia kohtaan. Peilityynen joen pinta heijasti taivaan hattarapilvet ja kauempana näkyi kohdevalon loisteessa vanhan tyttökoulun jylhä julkisivu. Minä rakastan tätä kaupunkia ja tulen aina rakastamaan. Sillan kaiteessa roikkuvat lukot kävin läpi yksi kerrallaan ja mietin Pielisen pohjalta löytyvää avainten valtamerta. Lopulta vielä läpi vanhan kouluni, josta on enää jäljellä tyhjä hiekkakenttä ja minun mieleeni talletetut rakkaat muistot. Haikein mielin taitan matkani viimeisen kilometrin ja saavun kotiovelle, jonka takana minua jo odotetaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti